Syksyä, koulua ja jatkoa

Niin se syksy vaan saapui ja sen mukana koulu sekä ens viikolla alkava koeviikko (päättöviikko). Koko ajan kauhee stressi saada koulujutut tehtyä ja silti tuntuu, että aika ei riitä edes nukkumiseen.
Moni on varmasti huomannut, ettei meitä Cocon kanssa ole näkynyt missään harrastuksissa. Tässä kohtaa haluan sanoa heihei kaikille kehille ja muille treeneille. Tähän on syynsä, josta suurimpana on mun koulu johon aijon panostaa, ihan todisuksen takia. Pienestä asti mun haave on ollut lääkis, joten sinne pääseäkseen tarviin paljon lukemista ja paneutumista kouluun. Tämän hetkisellä todistuksella Siwan-kassakin olis jo kova sana, joten paaaaaaljon on tehtävä!
Näyttelyt ei enään nappaa yhtään. Cocokaan ei niistä oikeen ole syttynyt, ja joka kerta kun kehään olen mennyt olen joutunut paljon motivoimaan ja miettimään miten saan koiran toimimaan. Lisäksi ärsyttää tuomarit jotka keksivät koirista virheitä, joita koirassa ei olisi. Cocolla esimerkkinä "isot korvat, liian vaaleat silmät yms". Coco on perusrakeentellisesti ihanteellinen tolleri, mutta ne pienet virheet, jotka siinä on yleensä koitunut laatuarvon laskuun tai sa:n saantiin.
Lisäksi ärsyttää se kun niitä 100-tittelin koiria, jotka ei mitään Suomesta tarvitse, käytetään näyttelyissä siinä toivossa, että "saadaan vuoden tolleripisteitä". KV-näyttelyt vielä ymmärrän, mutta ryhmikset, ainakin omaan silmään on pelkkää rahantuhlausta.
Ja ihan sananvapauden riemusta haluan mainita tän vuoden Tollershow:n joka oli järkätty keskelle ei mitään. Osallistuja määrä oli naurettava ja moni olisi halunnut sinne lähteä, mutta julkisilla pääsi huonosti ja muutenkin Tampereelta olisi mennyt useita tunteja, mukana tavarat, koirat, majotus yms... Pliis ei erkkareita keskelle pohjois-karjalaa tai tollasiin huonoihin paikkoihin, koska osallistujia saadaan enemmän täällä etelämmässä.

Lukion takia aijon pitää Cocon kanssa ihan täysin tavotteetonta aikaa, ja mietin mitä sitä 3-vuoden päästä tekee. Tuolloin kotoa muutto on myös lähellä, ellei jo ens syksynä, joten rahaa eikä aikaa tule olemaan yhtään.
Tän tekstin perusteella voi saada kuvan, että olen luovuttamasa ja kyllästynyt, mutta en ihan sitä tarkoita. Kyllästynyt kyllä hieman, sillä en jaksa kuunnella kehässä oman rakkaan punanenän haukuntaa tai muutenkaan jaksa mitään mikä sitä ei kiinnosta. Lukion jälkeen Coco on noin 7-8-vuotias, jolloin vetskukehässä saatetaan pyörähtää, mutta muuten eipäjuuri ollenkaan.
Yhdessä me voidaan Cocon kanssa viettää ainutlaatusia hetkiä, myös kotona yhdessä lenkkeillen, reissaillen junalla vaikka Riihimäelle :)

Lopuksi vielä kuva, johon on tiivistettynä mun rakkaat Coco ja DT. Ja tosiaan ostin vaihteellisen mopon heinäkuun alussa ja sen laittoon menee kanssa aikaa miltei joka päivä.