tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kokkola KV

Kesän kohokohtareissu tehty Pohjanmaalle, kera Riihimäen porukan koirineen sekä Cocon ja Rosen voimin.
Matkasimme Elina, minä ja Ida sekä koirat autolla, Madde ja Elena olivat menneet jo aiemmin viikolla junalla.
Automatka sujui moitteetta ja oli aikas hauskoja juttuja, joita tarttui mukaan myös pidemmälle aikaa.
Majotuimme Elinan veljen mökillä "kämpällä" Itämeren rannalla, ja arvata saattaa että Coco oli ensimmäisenä uimassa ja mut kävivät kahlaamassa.
Shamppanjanaukut nautittiin ja valmistuttiin ensimmäiseen näyttelypäivään.

Kohti kokkolaa lähdimme 10 maissa. Mukana oli Rose ja Nuppu.
Rosen kehässä oleva tuomari oli todella hidas ja todella tarkka, ettei häntä saanut nousta selkälinjan yläpuolelle, koska siitä sai automaattisen H:n.
Nuorissa oli Rosen lisäksi 2 koiraa. Rose oli luokan ainoa trikki, ja muut olivat soopeli ja blue merle.
Rose esiintyi tosi kivasti ja sai ihanan arvostelun! Saimme erin ja sijoituimme toisiksi, sillä Rose nosti kilpailuluokassa hännän ylös. Luokassa olleet 2 muuta saivat myös erit ja vainensimmäiselle sa.
Hetken päästä alkoi "nubet". Nube esiintyi yksin valioissa ensimmäistä kertaa ja niin vain eri ja sa irtosi.
Paras narttu kehässä Ida ja Nube osotettiin ensimmäisiksi ja saivat "saasibin". Loppujen lopuksi Nuppu oli Rop! Onnee Tuitsa ja itse Nube!

Sunnuntaina oli sitten Cocon vuoro. Satoi vettä ja oli mutenkin vähän kurja keli.
Cocoa vastaan oli toinen avonarttu. Coco ensimmäisenä ja sai erin. Toinen avonarttu vetäsi eh:n. Cocolle siis luokkavoitto ja kaupan päälle sa.
Parasnarttu kehässä oli Taani, Coco, Lumo ja Esta. Estalle voitto, Lumo toiseksi, Taani kolmanneksi ja Coco neljänneksi ja mikäs muukaan kun varaserti lähti mukaan... Vieläkin sitä viimestä saa metsästää, mutta ei tän vuoden puolella.
Tollerikehällä taas nähtiin kuinka muiden koiria naljailtiin ja hurrattiin, kun ei tietyt koirat voittaneet. Ihan oikeesti kasvakaa ja pitäkää vaikka turpanne kiinni, jos ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. Suoraan sanottuna vituttaa viedä omaa koiraa edes kehään, kun kaikki vain mulkoilevat ja näyttävät vinoa naamaa.
Lisäksi jatkuva naljailu blogien ja netin välillä on mennyt niin lapselliseksi, että missä ne järjen hivenet ovat? Jos ette tiedä jostain jotain niin ottakaa selvää, puhukaa kasvotusten tai väitelkään asiat keskenänne, eikä niitä tarvitse tuoda kaikkien nähtäväksi. Niin keittää, PERKELE!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Hiljaiseloa

Motivaatio ja muutenkin aika on niin vähäistä kirjotella tänne, että olin jo unohtanut koko blogin olemassa olon. Oon päivät töissä 6 eteenpäin ja kun tuun kotiin meen samantien nukkumaan eikä meidän koiraelämään mitään ihmeitä kuulu.
Kevään aikana kävimme muutamassa näyttelyssä Rosen kanssa mistä molemmista tuli EH koska oli tuomarin makuun "extra small" ja toisen mieleen liian raskan (?). Nuppu vihdoista viimein valioitui lämpimässä Porin ryhmiksessä toukokuussa. Cocoa en ole ilmottanut mihinkään muualle kuin ens viikonlopulle Kokkolaan ja todennäköisesti se olkoon Cocon viimeinen näyttely.
Kaikki palaset ovat pikku hiljaa loksahdelleet kohdalleen ja niin se vain on, että elokuussa mua odottaa kokonaan uusi elämä Hyvinkäällä uuden koulun parissa sekä pitäisi tottua elämään yksin. Hieno yksiö kuitenkin on siellä odottamassa, joten sitä odotan jo suuresti. Lähipiirissä yksi sairastaa syöpää joten kotona vastuu on toisinaan isompi, kun pitää huolehtia asioista.
Kävimme Rosen kanssa 6 kerran alkeisagilityn josta Rose oli ihan innoissaan. Paimenkoira kun on niin välillä sai rautalangasta vääntää jotain asiaa, koska ei halunnut tuottaa mulle pettymystä vaan tehdä aina oikein. Cocon rallytoko jouduttiin perumaan, koska ei vaan yksinkertaisesti ollut aikaa.
Kokkolan reissunlisäksi olemme menossa Pori KV:seen, jonne Coco lähtee vain lomailemaan ja antaa nuorempien pokata pystit. Porin reissun jälkeen on tarkoitus lähteä vieään ensimmäisiä tavaroita Hyvinkäälle, joten elokuu menee aika kiireisissä merkeissä, koska pitäisi pitää itsensä hengissä omin avuin. Onneks välillä saan Cocon tai Rosen kylään, koska oon koko elämän elänyt koiran kanssa, eikä sitä niin yhtäkkiä vaan olla ilman. Vaikeinta on varmaan, kun ei joka yö kuule Cocon kuorsausta tai herää siihen kun se tulee herättämään "hei mulla on nälkä".
Viime viikolla otettin Cocon kanssa ihan höntsäily nouto- ja tokotreenit, ja voi sen noutajan ilmettä kun toinen oli niin onnellinen. Ja mikä hauskinta, tuijottaa Coco tossa vieressä ilmeellä "lähetään lenkille" :D