Juhannus 2014

Tähän alkuun jatkan vähän negatiivisella asialla.... Tuntuu et tää paskan lapioimine niskaa ei lopu ikinä, muutamaan viikkoon en oo selvinny ilman kyyneliä ja pahaaoloa. Koko viimenen kevät on ollut äärettömän raskas ja masentava, että eipä oikeen oo lomaks voinu sanoo... Nyt ei enään jaksa yhtään mitään ylimäärästä, jonka takia koko ajan on hermot kireellä ja oma olo on millon mitäkin.
No nyt sitten positiivisempaa!!:-)
Me vietettiin äitin siskon ja veljen perheitten kanssa Juhannus mummulassa. Coco sai 2 shelttiä kaverikseen, joista ei oikeen irronnut "rämäpäisyyttä" Cocon leikkeihin. Coco kuitenkin tyyntyi kun pääsi uimaan ja juoksenteleen ilman rajotuksia.
Kyykäärme tosin meinas purasta Cocoo kun pikkuneiti meni haisteleen sitä. Onneks ehti väistään just ja just, ja äiti pääsi väliin hakeen Cocon pois! Välillä sen uteliaisuus on hyvästä, mut välillä toivois vähän vähempää. Muuten päästiin ilman erillisiä äksidenttejä Juhannus ylitse!
Ainiin, torstaina oltiin taas vepeilemässä. Mä olin yksin kun äiti oli töissä, joten oli tosi vaikeeta saada koira pysyyn hiljaa puun juurella hihnassa, kun ite piti soutaa. Tästä noottia nuuskuille, sillä vaikka tiiän et kaikki soutaa niin minkä takia mä joudun sen koiran kuristaan hengiltä kun se näkee, että mä meen veneellä ja muut pääsee uimaan mut se ei! Olisin iha mielellään soutanu, mut ilman mitään häkkiä/autoo oli toi koiran hallintakin kysymys merkillä ihan täysin!
Coco siis on siellä ihan hullu ja vetää kaikki suurin piirtein sinne järveen! Tää on siis ihan Cocon juttu kun pääsee uimaan, ite toivoisin sille kyllä enemmän leikkisyyttä, kun herkut kiinnostaa enemmän! Tässä esimerkki kun Cocon piti hakee hukkuvaa, mutta sit katto mua "mä tiiän sulla on ruokaa, uikoot rantaan ite"! Ja rotunakun on tollanen sisäpiirikoira, että pysyy mun vierellä eikä hakeudu tuntemattomille niin on tosi haastavaa saada se esim uimaan jonkun luokse kun näkee mun jäävän rantaan. Taitaa tulla isot haasteet esim veneen narun viennissä tai esineen viennissä vieraalle! Coco kun ei oo niitä pehmeepäisimpiä, vaan just sellanen kovapäinen aivoton puupää, mutta sittenkun haluaa osata jotain niin sit osaa.
Meillä on nyt haaveena mennä mejäkokeisiin, mut en tiiä yhtään uskalletaanko tai et päästäänkö mihinkään. Jos joku on tekemässä jälkeä Tampere/Kangasala aksentilla niin täällä olis vapaaehtosia harjottelioita koira ja hihnanpäässäroikkuja :D
Niin ja mun piti laittaa Cocosta hienot juhannuskuvat, mut koira on nakumpi kun nahkakoira ja kelit oli niin huonot, että haaveeks jäi :D