Uudet tuulet

Pitkän hiljaiselon jälkeen pääsin tännekkin kirjottelemaan. Viimeinen päivitys oli heinäkuulta, mutta jos tota puhutaan olen tuon reissun jälkeen Cocoa nähnyt ehkä 5 kertaa. Elokuun alussa muutin siis omaan kämppään Uudellemaalle 130km päähän kodista ja koirista, kavereista ja perheestä. Hyvin on sujunut, vaikka alkuun kaikki nyt onkin uutta.
Niinkuin moni jo tietääkin niin Coco siis jäi porukoille ja näin ollen tulee viettämään loppuelämänsä kotikoirana, ja jos ollai tästä on nokan koputtamista niin vastaan mielelläni. Cocolle tämä ratkaisu on meidän omistajien mielestä paras rakaisu, ja vaikka ei harrasteta ei se tarkoita etteikö Coco saisi liikuntaa,rapsutuksia ja aktivointia, vaan päin vastoin kaikki on järjestetty.
Otin myös itselleni Zup-kissanpennun elokuulla jonka kanssa muutamaan otteeseen olemma olleet porukoilla kyläilemässä. Coco ja Zup tulee hyvin nykyään toimiin, vaikka aluksi olikin vähän nihkeetä, mutta niin ne vaan tottuu.
Joulukuussa suuntaamme Rosen kanssa messariin, jonka jälkeen sekin jää pidemmälle näyttelytauolle. Moni myös kyseli miksei Coco mene, mutta niinkuin ennekin olen sanonut en enää mene sen kanssa kehään ja Kokkola KV seen oli hyvä päättää.
Vaikka tästä tekstistä voisi saada kuvan että olen unohtanut koirat kokonaan, mutta molempien koirien kuvat on mun kämpän seinällä ja välillä niitä tulee ikävä, mutta onneksi niitä voi viikonloppuisin mennö katsomaan ja joulukuussa Coco pääsee myös mukaan koululle, joten en sitäkään ole "hylännyt".

Hyvää syksyä kaikille!

Kokkola KV

Kesän kohokohtareissu tehty Pohjanmaalle, kera Riihimäen porukan koirineen sekä Cocon ja Rosen voimin.
Matkasimme Elina, minä ja Ida sekä koirat autolla, Madde ja Elena olivat menneet jo aiemmin viikolla junalla.
Automatka sujui moitteetta ja oli aikas hauskoja juttuja, joita tarttui mukaan myös pidemmälle aikaa.
Majotuimme Elinan veljen mökillä "kämpällä" Itämeren rannalla, ja arvata saattaa että Coco oli ensimmäisenä uimassa ja mut kävivät kahlaamassa.
Shamppanjanaukut nautittiin ja valmistuttiin ensimmäiseen näyttelypäivään.

Kohti kokkolaa lähdimme 10 maissa. Mukana oli Rose ja Nuppu.
Rosen kehässä oleva tuomari oli todella hidas ja todella tarkka, ettei häntä saanut nousta selkälinjan yläpuolelle, koska siitä sai automaattisen H:n.
Nuorissa oli Rosen lisäksi 2 koiraa. Rose oli luokan ainoa trikki, ja muut olivat soopeli ja blue merle.
Rose esiintyi tosi kivasti ja sai ihanan arvostelun! Saimme erin ja sijoituimme toisiksi, sillä Rose nosti kilpailuluokassa hännän ylös. Luokassa olleet 2 muuta saivat myös erit ja vainensimmäiselle sa.
Hetken päästä alkoi "nubet". Nube esiintyi yksin valioissa ensimmäistä kertaa ja niin vain eri ja sa irtosi.
Paras narttu kehässä Ida ja Nube osotettiin ensimmäisiksi ja saivat "saasibin". Loppujen lopuksi Nuppu oli Rop! Onnee Tuitsa ja itse Nube!

Sunnuntaina oli sitten Cocon vuoro. Satoi vettä ja oli mutenkin vähän kurja keli.
Cocoa vastaan oli toinen avonarttu. Coco ensimmäisenä ja sai erin. Toinen avonarttu vetäsi eh:n. Cocolle siis luokkavoitto ja kaupan päälle sa.
Parasnarttu kehässä oli Taani, Coco, Lumo ja Esta. Estalle voitto, Lumo toiseksi, Taani kolmanneksi ja Coco neljänneksi ja mikäs muukaan kun varaserti lähti mukaan... Vieläkin sitä viimestä saa metsästää, mutta ei tän vuoden puolella.
Tollerikehällä taas nähtiin kuinka muiden koiria naljailtiin ja hurrattiin, kun ei tietyt koirat voittaneet. Ihan oikeesti kasvakaa ja pitäkää vaikka turpanne kiinni, jos ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. Suoraan sanottuna vituttaa viedä omaa koiraa edes kehään, kun kaikki vain mulkoilevat ja näyttävät vinoa naamaa.
Lisäksi jatkuva naljailu blogien ja netin välillä on mennyt niin lapselliseksi, että missä ne järjen hivenet ovat? Jos ette tiedä jostain jotain niin ottakaa selvää, puhukaa kasvotusten tai väitelkään asiat keskenänne, eikä niitä tarvitse tuoda kaikkien nähtäväksi. Niin keittää, PERKELE!

Hiljaiseloa

Motivaatio ja muutenkin aika on niin vähäistä kirjotella tänne, että olin jo unohtanut koko blogin olemassa olon. Oon päivät töissä 6 eteenpäin ja kun tuun kotiin meen samantien nukkumaan eikä meidän koiraelämään mitään ihmeitä kuulu.
Kevään aikana kävimme muutamassa näyttelyssä Rosen kanssa mistä molemmista tuli EH koska oli tuomarin makuun "extra small" ja toisen mieleen liian raskan (?). Nuppu vihdoista viimein valioitui lämpimässä Porin ryhmiksessä toukokuussa. Cocoa en ole ilmottanut mihinkään muualle kuin ens viikonlopulle Kokkolaan ja todennäköisesti se olkoon Cocon viimeinen näyttely.
Kaikki palaset ovat pikku hiljaa loksahdelleet kohdalleen ja niin se vain on, että elokuussa mua odottaa kokonaan uusi elämä Hyvinkäällä uuden koulun parissa sekä pitäisi tottua elämään yksin. Hieno yksiö kuitenkin on siellä odottamassa, joten sitä odotan jo suuresti. Lähipiirissä yksi sairastaa syöpää joten kotona vastuu on toisinaan isompi, kun pitää huolehtia asioista.
Kävimme Rosen kanssa 6 kerran alkeisagilityn josta Rose oli ihan innoissaan. Paimenkoira kun on niin välillä sai rautalangasta vääntää jotain asiaa, koska ei halunnut tuottaa mulle pettymystä vaan tehdä aina oikein. Cocon rallytoko jouduttiin perumaan, koska ei vaan yksinkertaisesti ollut aikaa.
Kokkolan reissunlisäksi olemme menossa Pori KV:seen, jonne Coco lähtee vain lomailemaan ja antaa nuorempien pokata pystit. Porin reissun jälkeen on tarkoitus lähteä vieään ensimmäisiä tavaroita Hyvinkäälle, joten elokuu menee aika kiireisissä merkeissä, koska pitäisi pitää itsensä hengissä omin avuin. Onneks välillä saan Cocon tai Rosen kylään, koska oon koko elämän elänyt koiran kanssa, eikä sitä niin yhtäkkiä vaan olla ilman. Vaikeinta on varmaan, kun ei joka yö kuule Cocon kuorsausta tai herää siihen kun se tulee herättämään "hei mulla on nälkä".
Viime viikolla otettin Cocon kanssa ihan höntsäily nouto- ja tokotreenit, ja voi sen noutajan ilmettä kun toinen oli niin onnellinen. Ja mikä hauskinta, tuijottaa Coco tossa vieressä ilmeellä "lähetään lenkille" :D

Kuulumisia, Rally-Tokoa ja sokerihumalaa

Ompa taas vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta, mutta eipä tässä hetkeen mitään ihmeitä ole sattunutkaan.
Alotetaan, vaikka siitä että olimme Cocon kanssa pitkästä aikaa yhdessä Riihimäellä viime viikonlopun. Coco vanhana reissaajana ei ollut moksiskaan juna/automatkoista vaan tuttuun tapaansa kuorsasi lattialla.
Eilen olimme mätsärissä ekaa kertaa tänä vuonna. Mukana oli minä ja Coco, Ida ja Nuppu sekä Madde ja Nella. Cocolla oli vähän turhanki paljon energiaa ja sitä sai pari kertaa ihan kunnolla komentaa, kun meinas lähtee liian kovaa tai tehdä, jotain hyppyjä. Pääasia, että sillä oli hauskaa!
Coco sai sinisennauhan, mikä nyt ei yllättänyt kun koira ei yhtään keskittynyt, vaan meni kun pikajuna ja nuuskat huulessa kun piti seistä. Kehän ulkopuolella olijat nauroivat, kun sanoin Cocolle "nuuskat pois".  Sinisten kehässä olimme "5"!
Nuppu punaisten 3 ja Nella sinisten 1 ja lopulta BIS 1! Jee hyvä Nella! :)

Meillä alkaa Cocon kanssa Rally-Toko ens kuussa, jota ainakin itse odotan innolla. Rosen kanssa yhtälailla mennään agilityyn.  Saas nähdä kuinka älyvapaita nää siellä on, mutta yhteinen tekiminen se tarkoitus onkin.

Eilen illalla Coco oli saanut mun matkalaukun auki ja sieltä hotkassut melkein kilon karkkia. Prismassa oli tarjous 5€ kg, mutta Prisman alennukset ei Cocoa näköjään kiinnosta.
Illalla oli iahn okei, kunnes sitten 3 aikaan oli tosi levoton eikä suostunut pysymään paikallaan. Maha oli 3 kertaa sen normaalin kokoinen. Ravasi sisälle ja ulos, kunnes oksensi muutamaan kertaan, jonka jälkeen rauhoittui nukkumaan. Onneksi tänään oli varattu rokotusaika, joten samalla voidaan koirakin katsoa.
Yöllä satoi lunta, jonka takia Cocoa piti kuivata joka kerta sisään tullessa. Joka kerta hyökkäsi pyyhkeeseen kiinni sekä retuutti peittoja, lakanoita eli pikkulapsen tapaan oli sokerihumalassa... Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, etteti ollut mitään kovin mukavaa hallittavaa. Eikä ottanut opikseen vaan oli jo aamulla kaivamassa samaa laukkua, vaikka siellä mitään enää ole.

2016

En oo taas hetkeen ehtinyt tätä päivittämään, mutta eipä meidän arjessa ole mitän ihmeellistä tapahtunutkaan. Itse en viettänyt uutta vuotta kotona, mutta hienosti oli taas sujunut vaikka alue oli "sotatantere" ja raketteja amuutiinn ihan ennätys paljon. On se vaan helppoa, kun on koira joka ei pelkää tai panikoi turhasta. Itsehän siis pelkään raketteja, ja pelkäsin jo muutama vuosi sitten, että Coco vaistoo musta pelon, mutta toisin kävi.

Tähän postaukseen aattelin listata meidän ensivuoden suunnitelmat ja tavotteet, jos näin voi sanoa:
-verijälki heti lumien sulettua
-eka startti mejässä
-tutustumista riistaan (aijemmin ollut liian prinsessa koskemaan lintuihin/pupuihin)
-viimeinen sert, jonka jälkeen ootellaan veteraanikehiä
-mahdolliset mätsärit, ihan ajan vietteeksi ja vaihteluksi
-agilityepiksissä olisi myöskiva käydän näin kylmiltään, vaikka koira ja ohjaaja ei mitään osaisikaan :D
-kuitenkin suurimpana toiveena on, että Coco olisi kaikin puolin terveenä eikä tohelois itseensä pakettiin, niinkuin omistajalla on tapana.

Ja niinkun olen jo aijemmin puhunut, meidän näyttelyt on viimestä sertiä vaille näytelty, jos nyt ei jostain saa innostusta ja koirakin likkuis kehässä omasta tahdostaan. Jäädään "kasvamaan" veteraanikehiä varten :)

Pidemmittä puheitta taidan ottaa jalkopäädyssä nukkuvasta punanenästä mallia ja ottaa päikkärit :)

Helsingin intit

Olihan se pakko lähteä Helsinkiin, kun mukaan sain yhden junnunartun. Cocolähti vain lomailemaan ja kokemuksen äänenä mukaan, mutta eipä siitä tuntunut pahemmin ottaneen nokkiinsa. 

Rosen olin ilmottanut jo elokuussa messariin. Odotukset ei ollut kovin korkeella viikonlopun suhteen.

Lauantaina Rose oli tosi jännittynyt ja pelkäsi messukeskusta. Mietin jo pariin kertaan, että jätänkö kehään menon kokonaan välistä, mutta pakko se oli mennä kun oli maksettu. Luokassa oli 16 junnunarttua, joista 2 sai eh:n. Rose ja 13 muuta sai erin. Pääsimme vielä jatkoon mutta sijoitus oli "5". Mutta hienosti silti!

Sunnuntaina Rose oli jo reippaampi. Junnunartuissa oli tällöin 24, joista paikalla oli 21. Tuomari jakoi 6eria, 3eh:ta ja loput h:ta. Ennen meidän vuoroo oli tullut 2 h:ta joten en odottanut yhtään mitään. 

Rose kuitenkin pisti parastaan ja sain oikeesti kerrankin juosta kun se meni ja tempaisi erin! Olin niin onnellinen! Tuomarilla ei ollu mitään linjaa, joten kaikki tuomarin valinnat oli täysiä mysteereitä. Lopuksi Rose oli 5 ja en voinut olla enään tyytyväisempi pikkulikkaan <3

Kotiin mennessä oli 2 väsynyttä matkustajaa ja puolikuntoinen omistaja, joka palellutti itsensä. Kuitenkin hymyssä suin kotiin ja kohti uusia pettymyksiä. 

Niin ja Tampereelle päästyttyä joku pikku tyttö kommentoi äidilleen "Miks tolla koiralla on pikkarit jalassa?", kun näki Cocon pinkeissä juoksupöksyissä. 

Ja niinkuin puhuin Messarissa niin Cocosta jää nyt kotikoira. Haluan koiran joka liikkuu kehässä eikä ole sielä pakon edessä. Tulevaisuudessa onkin haaveena sijoitustyttönen joka olisi enemmän sellainen "näyttelytähti", sillä Coco ei sitä ole. Joku voisi tuumata, että onhan sillä 2sertiä ja cacib, mutta se ei ole Cocon juttu. Cocostaon muutenkin vanhempana kasvanut (ainakin oman silmään) tosi suoralinjainen ja ylälinja, eturinta yms on ihan kadonnut. Ja tätstä on turha pahoittaa kenenkään mieltä sillä itse kuitenkin näyttelytmaksan ja voisin säästää ne rahat johonkin mistä hyötyy enemmän kuin eh:ista ;)

Ensilumi ja juoksut

Täällä meillä Kangasalan mettässä sato noin 30cm lunta yhden vuorokauden aikana, josta Coco sekos ihan totaalisesti. Lenkillä veti mut kerran nurin ja lähti vetämään "roikkujaa" maata pitkin...
Juoksut Coco alotti taas täsmällisesti just ennen Messaria niinkun on tehnyt jo ihan alusta asti. Voi mikä pahis neiti siitä on tullut! Kaikille nartuille rähisee ja ei oikeen tuu toimeen, paitsi muutaman poikkeuksen kanssa. Vielä ei (ONNEKS) huutele pojille, mutta kohta sekin alkaa. Voi näitä narttujen ongelmia :D