Jaa-a niin se aika vaan menee. Kohta Coco on jo vuoden ikäinen. Miks ne ei aina voi olla sellasia pieniä jotka välillä kellahtelee ja on pikkasen kömpelöitä. Onhan tässä vanhenemisessakin omat hyvät puolensa, sillä Cocosta on huomannut sen, että se on ruvennut selvästi jotenkin keräämään itseensä kasaan ja olemaan sellainen aidon tollerin luonteinen. Coco on nykyään aina sylissä nukkumassa jos vähänkään mahdollista, mutta taitaa johtua näistä sen juoksuista.
Pari iltaa sitten mää olin kattomassa illalla telkkaria 9 aikoihin. Coco oli tapansa mukaan nukkumassa sängyllä. Siinä sängyllä oli sitten selaisia punaisia pisteitä. Arveltiin eka että sillä oli joku haava kunnes huomattiin, että se oli jotenkin rauhallinen ja tosi sellanen kyljessä "roikkuva".
Ilta menikin siinä rauhallisen Cocon katsomisessa.
Nyt ollaan pari iltaa juoksuja pädetty ja tästä alku tressistä ollaan selvitty. Juoksuhousuja Coco pitää ilman kitisemistä eikä oo viellä repeny pois.
Lenkeillä se on taas eri asia kun joutuu oleen hihnassa eikä saa normaalisti juosta mettässä vapaana.
Toivon vaa et Winneriin mennessä rupesi toi vuoto loppuun nii ei tarvi ottaa housuja mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti